Taksonomian hallinta Lajitietokeskuksessa
Eliötietojen käsittelyn perustana ovat lajiluettelot, joiden avulla lajien ominaisuuksiin ja esiintymiseen liittyviä tietoja voidaan kytkeä toisiinsa. Suomen Lajitietokeskus ylläpitää Suomen kansallista lajiluetteloa, joka on julkisesti käytettävissä Lajitietokeskuksen Laji.fi-portaalin kautta. Luetteloon pyritään kokoamaan ajantasainen tieto Suomessa esiintyvistä eliölajeista, niiden nimistöstä, esiintymisestä sekä biologisista ja hallinnollisista ominaisuuksista. Lajiluettelo on myös perusta näyte- ja havaintoaineiston käsittelylle.
Lajitietokeskuksen lajiluettelo on dynaaminen: sen tietosisältö muuttuu päivittäin, kun tietoja täydennetään ja pidetään ajan tasalla. Lajiluettelosta julkaistaan vuosittain viittauskelpoinen muuttumattomana säilytettävä versio, jonka tietosisältö ei muutu julkaisuhetken jälkeen.
Taustaa: Eliölajien nimet
Tiedeyhteisössä eliölajeihin viitataan tieteellisillä nimillä, jotka lajeilla ovat kaksiosaisia (esim. Lepus timidus). Nimen ensimmäinen osa on sukunimi ja nimeää ryhmän, johon laji kuuluu. Saman suvun sisällä kullakin lajilla nimen loppuosa on erilainen. Esimerkiksi metsäjänis Lepus timidus ja rusakko Lepus europaeus kuuluvat samaan sukuun Lepus.
Tieteellisen nimen yhteyteen kuuluu myös nimen perään liitettävä auktoriteksti eli tieto lajin tai muun taksonin nimenneestä tutkijasta. Auktoritekstin muoto on eläinlajeilla erilainen kuin kasvi- ja sienilajeilla; eläinlajeilla auktorin eli lajin kuvanneen henkilön virallisen lyhenteen perään tulee kuvauksen vuosiluku, kasvi-ja sienilajeilla ei. Auktoritekstin kanssa esimerkiksi metsäjäniksen nimi on Lepus timidus Linnaeus, 1758 ja rusakon Lepus europaeus Pallas, 1778.
Tavoitteena on, että kullakin eliölajilla on yksikäsitteinen, uniikki tieteellinen nimi. Tämä ei kuitenkaan täysin toteudu koko eliölajiston kattavassa luettelossa. Ongelmia aiheutuu siitä, että eläintieteessä käytetään eri nimistösääntöjä kuin kasvi- ja sienitieteessä. Siten sama tieteellinen nimi voi olla samanaikaisesti käytössä jollakin eläinlajilla ja jollakin kasvi-tai sienilajilla. Suomen lajiluettelossa ei ole tapauksia, joissa sama tieteellinen nimi olisi käytössä kahdella eri lajilla. Sen sijaan sukutasolla monimerkityksisiä nimiä on; esimerkiksi sukujen nimet Arenaria, Chloris, Oenanthe ja Prunella ovat käytössä sekä eläimillä että kasveilla.
Muutama Arenaria-sukuihin kuuluva laji. Kuvat: Boris Mittermeier ja Jouko Rikkinen
Tieteellisten nimien lisäksi eliölajeista käytetään yleiskielisiä nimiä, joiden käytössä pyritään tieteellisten nimien tavoin yksikäsitteisyyteen. Suomenkielisessä nimistössä on yksi monimerkityksinen nimi, suutari, joka on vakiintuneessa käytössä sekä kaloilla (Tinca tinca) että kovakuoriaisilla (Monochamus sutor). Eliölajien ruotsinkielisessä nimistössä seurataan Ruotsissa käytettäviä nimiä, mikäli lajista ei ole suomenruotsalaista nimeä. Ruotsinkielisissä nimissä on kolme duplikaattinimeä: asp, brunnästing ja rödklöverrost. Ne ovat kahdessa merkityksessä käytössä myös Ruotsissa. Näistä huomionarvoisin on nimi asp, joka on sekä haavan (Populus tremula) että toutaimen (Aspius aspius) ruotsinkielinen nimi.
Nimistä lajikäsitteisiin – tunnisteet yksilöivät
Lajitietokeskuksen tietokannassa ei luetteloida nimiä, vaan laji- eli taksonikäsitteitä. Kullekin lajille on määritelty globaalisti yksikäsitteinen tunniste, joka on muodoltaan ns. URI-tunniste (Uniform Resource Identifier, esim. http://tun.fi/MX.50106). Tieteelliset nimet eivät sovellu tunnisteiksi, koska nimet eivät ole pysyviä eivätkä yksikäsitteisiä. Tunniste pysyy muuttumattomana, mikäli lajirajaus eli lajikäsite (lajikonsepti) ei muutu. Lajin jakaminen kahdeksi tai useammaksi lajiksi tai yhdistäminen johonkin toiseen lajiin luo uuden lajikäsitteen, jolle annetaan oma tunniste. Tunniste ei viittaa tieteelliseen nimeen vaan populaatioon eli yksilöjoukkoon. Näyte- ja havaintoaineiston käsittelyssä tunnisteet ovat tärkeä apu selvitettäessä sitä, missä merkityksessä tieteellisiä nimiä kulloinkin on käytetty.
Ongelman ydin: Nimet eivät ole yksikäsitteisiä, vaan yhteen taksonikäsitteeseen saatetaan viitata useammalla nimellä tai yksi nimi saattaa viitata useampaan taksonikäsitteeseen. Kuvan lähde: Remsen D (2016) The use and limits of scientific names in biological informatics. In: Michel E (Ed.) Anchoring Biodiversity Information: From Sherborn to the 21st century and beyond. ZooKeys 550: 207–223. https://doi.org/10.3897/zookeys.550.9546
Lajiluettelon jäädytetty vuosiversio yhdistää vuosittain vuoden vaihteessa lajikäsitteet käytössä olleisiin nimiin. Tunnisteiden avulla voidaan seurata nimistön ja luokittelun muutoksia. Jos lajiluettelon kahdessa eri versiossa on sama nimi ja sama tunniste, se tarkoittaa sitä, että nimessä ja lajirajauksessa ei ole tapahtunut muutosta luetteloiden julkaisemisajankohtien välillä. Jos kahdessa luettelossa on sama tieteellinen nimi liitettynä kahteen eri tunnisteeseen, se tarkoittaa sitä, että nimen merkitys on muuttunut. Aiemmin yhtenä lajina pidetty populaatio on saatettu jakaa kahdeksi eri lajiksi tai lajeja on yhdistetty yhdeksi. On myös mahdollista, että lajiluettelon eri versioissa kahdella eri tieteellisellä nimellä on sama tunniste. Näin on esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa laji on siirretty suvusta toiseen ilman muutoksia itse lajikäsitteessä.
Lajiluettelon ylläpito
Lajiluettelon ylläpidosta vastaavat eliöryhmittäin asiantuntijat, joilla on paras taksonominen asiantuntemus omasta eliöryhmästään. Asiantuntijat on merkitty kunkin lajikortin Tietokorttiin (ks. esim. herukkaperhonen – Polygonia c-album).
Taksoniasiantuntijat päättävät, mitä luokittelua ja nimistöä lajiluettelossa käytetään ja mitkä taksonitasot ovat kyseisen eliöryhmän kannalta olennaisia. Eräiden eliöryhmien luokittelu on vielä hyvinkin vakiintumatonta ja nopeasti muuttuvaa, erityisesti lajia ylemmillä systemaattisilla tasoilla, minkä vuoksi luokittelu on vielä niiden osalta keskeneräistä tai puutteellista. Myös tietokantaan tallennettujen synonyymien kattavuus vaihtelee paljon eri eliöryhmien välillä. Tarjolla oleva asiantuntemus eri eliöryhmissä vaikuttaa suuresti siihen, mitä ryhmiä lajiluettelossa voidaan ylläpitää.
Suomenkielisten lajinimistöjen ylläpidosta vastaavat eri eliötyöryhmien nimistötoimikunnat. Lajitietokeskus pyrkii koordinoimaan nimistötoimikuntien työtä.
Suomessa käytettävät lajien ruotsinkieliset nimet poikkeavat jonkin verran Ruotsissa käytetyistä nimistä. Ruotsinkielisen nimistön osalta on muuten seurattu Ruotsin kansallista Dyntaxa-nimistötietokantaa.
Jos havaitset puutteen tai virheen taksonomiassa, ota yhteyttä osoitteeseen helpdesk@laji.fi