Lajitietokeskus kokoaa yhteen lajihavaintoja lukuisista eri lähteistä. Palvelusta löytyy tietoja niin harrastajien, tutkijoiden, viranomaisten kuin luonnontieteellisten kokoelmien tuottamista aineistoista. Koska aineistoja kerätään moniin eri tarkoituksiin ja eri aikakausilta, havaintoja tulkitessa on tärkeää ymmärtää, mitä ne kertovat ja mitä ne eivät kerro.
Havaintotieto ei ole reaaliaikainen tilannekuva
Lajitietokeskus ei tarjoa reaaliaikaista tietoa lajien esiintymisestä. Palveluun tallennetaan havaintoja niiden syntyessä, mutta havaintojen määrä, ajankohta ja maantieteellinen kattavuus vaihtelevat suuresti lajien, alueiden ja vuosien välillä.
Yksittäisen havainnon löytyminen tietystä paikasta kertoo, että laji on havaittu siellä havaintohetkellä. Sen sijaan havaintojen puuttuminen ei välttämättä tarkoita, ettei lajia alueella olisi. Aluetta ei ehkä ole kartoitettu, havaintoja ei ole tallennettu tai niitä ei ole vielä siirretty palveluun.
Miksi vanhoja havaintoja ei poisteta?
Jos lajia ei ole havaittu alueella pitkään aikaan, vanhaa havaintoa ei poisteta tietokannasta. Havainto kuvaa aina todellista tapahtumaa omana aikanaan: laji on havaittu kyseisessä paikassa kyseisenä ajankohtana.
Historialliset havainnot ovat tärkeitä esimerkiksi lajiston muutosten tutkimuksessa. Niiden avulla voidaan tarkastella lajien levinneisyyden muutoksia, ympäristön muutosten vaikutuksia sekä luonnonsuojelun onnistumista pitkällä aikavälillä.
Havaintoja yli 300 vuoden ajalta
Lajitietokeskuksen vanhimmat havainnot ovat 1700-luvulta. Ne ovat peräisin muun muassa luonnontieteellisistä kokoelmista ja historiallisista tutkimusaineistoista.
Valtaosa palvelun havainnoista on kuitenkin huomattavasti uudempia. Havaintomäärät kasvavat selvästi 1990-luvulta alkaen, jolloin digitaalisten tietojärjestelmien käyttö yleistyi. Kasvu on kiihtynyt erityisesti 2000-luvulla verkkopalveluiden, mobiilisovellusten ja kansalaistieteen yleistymisen myötä. Tämän vuoksi eri vuosikymmenten havaintomääriä ei voi suoraan verrata keskenään ilman aineistojen taustojen huomioimista.
Kun tarkastellaan kartalla esimerkiksi tietyn lajin havaintoja, näkyvät erot voivat johtua paitsi lajin todellisista muutoksista myös siitä, kuinka aktiivisesti lajia on eri aikoina etsitty ja tallennettu.
Paikkatiedon tarkkuus vaihtelee
Myös havaintojen sijaintitiedon tarkkuus vaihtelee huomattavasti.
Nykyisin havainnot voidaan tallentaa GPS-paikannuksen avulla muutaman metrin tai jopa alle metrin tarkkuudella. Vanhimmissa aineistoissa tällainen tarkkuus ei kuitenkaan ollut mahdollinen. Historialliset havainnot on usein paikannettu esimerkiksi paikkakunnan, kylän tai muun sanallisen kuvauksen perusteella.
Lisäksi monet luonnontieteelliset kartoitukset ovat perustuneet ruutukartoituksiin. Tällöin havainto on tallennettu tietyn karttaruudun tasolla ilman tarkempaa sijaintia. Menetelmä soveltuu hyvin lajiston levinneisyyden tutkimiseen laajalla alueella, mutta yksittäisen havaintopaikan tarkka sijainti ei aina ole tiedossa.
Tästä syystä kartalla näkyvä piste ei välttämättä kuvaa havaintopaikkaa metrin tarkkuudella, vaan se voi edustaa laajempaa aluetta. Havaintojen yhteydessä ilmoitettu paikkatiedon tarkkuus auttaa arvioimaan, kuinka tarkasti sijainti on tiedossa.
Havaintoja kannattaa tarkastella niiden taustat huomioiden
Lajitietokeskuksen aineistojen suurin vahvuus on niiden ajallinen ja maantieteellinen laajuus. Palvelu mahdollistaa lajitiedon tarkastelun yli kolmen vuosisadan ajalta ja koko Suomen mittakaavassa.
Havaintoja tulkittaessa kannattaa kuitenkin aina huomioida niiden ikä, sijaintitiedon tarkkuus sekä havaintojen keruutapa.